Kirjoittanut: Sairaanhoitajaopiskelija Hanna Rauvola
Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään huomenna 10.12.2022. Toisen maailmansodan tapahtumat nostivat esiin ihmisoikeuksien ja maailmanrauhan turvaamisen tärkeyden, jotka toimivat edelleenkin järjestön keskeisinä päämäärinä. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948 ja julistuksen tarkoituksena oli koota yhteen keskeisimpiä, universaaleja ja kaikille kuuluvia oikeuksia. Kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä on siitä lähtien ollut ja on edelleen ajankohtainen, sillä ihmisoikeudet eivät kokonaisuudessaan toteudu yhdessäkään maailman valtiossa.
Perus- ja ihmisoikeudet
Kansainväliset ihmisoikeudet käsittelevät ihmisyyttä ja arvoja, joiden perusideana toimii tasavertaisuus ja vapaus: ihmisoikeuksissa yksilöiden välille ei tehdä eroa sukupuolen, kansallisuuden, etnisyyden, värin, uskonnon, asuinpaikan, kielen, poliittisen puolueen, iän tai sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen tilanteen suhteen. Ne ovat maailmanlaajuisia, loukkaamattomia, siirtämättömiä, rikkoutumattomia ja toisistaan riippumattomia sekä koskettavat kaikkia ihmisisiä pelkästään siitä syystä, että he ovat syntyneet tähän maailmaan.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta sananvapaus koskettaa jokaista yksilöä, mutta vastavuoroisesti toisten mielipiteitä ja sananvapautta tulee kunnioittaa. Jokaisen yksilön tulisi saada elää myös ilman loukkaamista tai uhkailua. Jokaisen yksilön tulisi saada kuulua mihin tahansa uskontoon tai uskoa haluamiinsa asioihin sekä toisten uskonnonvapautta tulisi kunnioittaa. Kenenkään ei tulisi joutua alistetuksi tai pakotetuksi seksuaaliseen toimintaan ja jokaisella tulisi olla oikeus rakastaa juuri ketä haluaa. Jokaisella tulisi olla oikeus kotiin ja käydä koulua sekä säästyä vainoamiselta uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai mielipiteiden vuoksi tai vaihtoehtoisesti yksilöllä on oikeus paeta kotimaastaan ja hakea turvaa toisesta.
Kansalliset perusoikeudet vaativat taustalleen ihmisoikeuksien olemassaolon ja tarkoittavat valtion rajojensa sisällä yksilöille antamia oikeuksia, jotka mainitaan perustuslaissa. Perusoikeudet ovat perustavanlaatuisia, luovuttamattomia perusarvoja, jotka turvaavat jokaiselle Suomen kansalaiselle vapauden, johon valtio, kunta tai viranomainen ei voi puuttua. Perusoikeuksiin kuuluvat oikeus elää, oikeus koskemattomuuteen ja yksityisyyteen, vapaus liikkua, omaisuuden suoja, sananvapaus, tasa-arvon suojeleminen sekä oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Joskus kaikkia ihmisoikeuksia ei kuitenkaan ole tunnustettu yksilön perusoikeuksiksi.
Mutta kenellä on vastuu näiden oikeuksien toteutumisesta?
Vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta ja yksilöiden suojelemisesta on pääsääntöisesti valtiolla. Ihmisoikeudet on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta vastaa ulkoasiainministeriö. Suomessa perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava ihmisoikeuksien toteutuminen ja Suomen valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Oikeusministeriö puolestaan valmistelee perustuslain ja sen perusoikeussäännösten muutokset sekä koordinoi perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaa kotimaassa. Hallintoaloittain toteutumisesta vastaa kukin ministeriö taholtaan.
Jokainen meistä pystyy taholtaan kuitenkin vaikuttamaan yksilötasolla ihmisoikeuksien toteutumiseen kohtelemalla toisia tasa-arvoisesti ja jokaisen oikeuksia kunnioittamalla. Kohdellaan siis toisiamme kuin tahtoisimme itseämme kohdeltavan.
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina – Siksi meillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.
Lähteet ja lisätietoa:
https://rauhankasvatus.fi/ihmisoikeuksien-paiva/
https://oikeusministerio.fi/perus-ja-ihmisoikeudet
https://mielenihmeet.fi/ihmisoikeudet-ja-perusoikeudet-maaritelma-ja-merkitys/