Blogi

Kirjoittaja: Inka Laine

Ajattelin kirjoittaa blogikirjoituksen omasta ADHD-diagnoosistani, jonka sain lokakuussa 2023. Ensimmäisen kerran tunnistin itsessäni ADHD-piirteitä jo yläasteen alussa. Olisin jo silloin halunnut hakeutua tutkimuksiin, mutta en uskaltanut hakea apua itselleni enkä edes tiennyt mistä sitä hakea. Aloitin sosionomitutkinnon Satakunnan ammattikorkeakoulun syksyllä 2021 ja sain kuulla YTHS:n mielenterveyspalveluista ja hetken kerättyäni rohkeutta, otin yhteyttä tammikuussa 2022. Tutkintoni aikana on käsitelty paljon nepsyaiheita, jolloin omat epäilykseni ADHD:sta vahvistuivat. Nepsypulmiin liittyviltä luennoilta sain tietoa, mitä piirteitä ADHD sisältää, joita tunnistin itsessäni, mutta en ennen osannut yhdistää. Tässä blogikirjoituksessa kerron omasta ADHD-tutkimuksen kulusta sekä millaisia ajatuksia minulla herätti tutkimusten aikana että miten ADHD-piirteet minussa näkyvät. Kirjoitan omista kokemuksistani, joten sinun tutkimuksesi kulku ja mahdolliset piirteet voivat erota minun kertomastani.

ADHD (lyhenne englanninkielen sanoista Attention Deficit/Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Siihen lukeutuu kolme ydinpiirrettä: tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Eri oireet näyttäytyvät yksilöllisesti eli joillakin voi olla enemmän tarkkaamattomuuden kanssa haasteita, toisilla ylivilkkauden ja impulsiivisuuden tai sitten näiden kaikkien kolmen kanssa enemmän tai vähemmän. ADHD:n alatyyppeihin kuuluu esimerkiksi ADD, jossa taas ei esiinny yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta tai niitä esiintyy vähemmän. ADD:n diagnosoiminen on vaikeampaa, koska piirteet eivät ole niin ulospäin näkyviä. Jokaisella ihmisellä voi joskus olla samankaltaisia piirteitä mitä ADHD pitää sisällään. Aina ei jaksa keskittyä esimerkiksi työtehtäviin, jolloin helposti alkaa selata puhelintaan tai olo on levoton. Erityisesti nykyään älypuhelimet voivat häiritä keskittymistä. ADHD on kuitenkin havaittavissa jo lapsuudessa ja oireet tuovat haasteita jokapäiväiseen elämään.

Oma ADHD-tutkimukseni kesti 1,5 vuotta. Kuten aiemmin kerroin, otin yhteyttä YTHS:n tammikuussa 2022. Ensin täytin alkukartoituslomakkeen, jossa esitin epäilykseni ADHD:sta. Noin viikon päästä tästä psykiatrinen sairaanhoitaja otti minuun yhteyttä ja lähetti minulle täytettäväksi monenlaisia lomakkeita. Niillä kartoitettiin mm. masennusta, ahdistuneisuutta, autismia, eri persoonallisuushäiriöitä ja ADHD-piirteitä. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen minulle varattiin labra-aika, jossa minulta otettiin verikokeet (selvitettiin mahdollista munuaisen vajaatoimintaa ja alkoholin liikakäyttöä) ja huumausainetestit. Tämän jälkeen minun tehtävänäni oli kerätä lapsuuden ja nuoruuden ajan terveystietoja. Terveystietojen keräämisen tarkoitus oli katsoa, löytyykö tiedoista ADHD diagnoosia tukevia piirteitä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Tämä oli erityisen haastavaa, koska minun tietojani oli neljän eri terveysaseman tietokannoissa.  Tietojen keruu prosessia hidasti oma aloittamisen vaikeus ja tunne siitä, että tämä on liian hankalaa ja rasittavaa itselleni. Omasta mielestäni tämä ei ole ihan ADHD-ystävällinen prosessi, ironista.

Kuitenkin saatuani omat tietoni lähetettyä YTHS:lle, minulle varattiin DIVA 2.0 -haastatteluun aika. Siinä minua ja äitiäni haastateltiin eri ADHD-oireista, joita minulla oli nähtävillä lapsuudessa ja miten ne vaikuttavat minuun näin aikuisena. Tämä oli itselleni merkityksellisin vaihe ADHD-tutkimuksissani. Haastattelun aikana koin paljon eri tunteita: ymmärrystä, hämmennystä, katkeruutta ja surua. Ymmärrystä itseäni kohtaan siitä, miksi teen asiat niin kuin teen. Haastattelu myös loi minulle täysin uuden kuvan ADHD:sta ja opin paljon uutta. Katkeruutta ja surua toivat ne hetket, kun oirehdinta on vaikeuttanut omaa elämääni mm. jääkiekkouraan ja kouluun liittyvissä unelmissa sekä oma häpeäni itseäni kohtaan liittyen omiin piirteisiini. Tämä on ehkä isoimpia syitä, miksi olin helpottunut, kun sain diagnoosin. Vihdoinkin sain selityksen siihen, miksi asiat ovat menneet kuin ovat menneet. Nyt minulla on lääkityksen lisäksi iso nippu menetelmiä, joilla pyrin helpottamaan ja sujuvoittamaan omaa arkeani.

Itselläni erityisesti on haasteita tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa omassa arjessani. Tämä näyttäytyy itselläni niin, että en pysty keskittymään yhteen asiaan pitkäaikaisesti vaan teen montaa asiaa saman aikaisesti saattamatta mitään toiminnoista loppuun. Esimerkiksi kotona siivoaminen on yleensä päämäärätöntä huoneesta toiseen poukkoilemista. Tähän olen keksinyt itselleni toimivan menetelmän eli kasaan toisiin huoneisiin kuuluvat asiat yhteen kasaan/laatikkoon, jolloin turhanpäiväinen poukkoilu vähenee. Pakkaamisessa minulla on tapana muistaa ottaa mukaani yksittäisiä asioita, mutta unohdan oleellisia asioita esimerkiksi hammasharjan tai vaihtovaatteet. Tähän minulla on auttanut yksityiskohtaisen pakkauslistan tekeminen ennen pakkaamisen aloitusta. Kuitenkin itselleni erityisen mieluisiin asioihin voin uppoutua aivan täysin eli hyperfokusoitua. Tällöin esimerkiksi voin pelata jotain videopeliä 12 tuntia putkeen, jonka aikana unohdan syödä, juoda, vastata puhelimeen tai käydä vessassa. Ennalta ehkäistäkseni tätä laitan puhelimeeni herätyksiä, jolloin muistan pitää huolta perustarpeistani.

Sosiaalisissa tilanteissa tarkkaamattomuus tuottaa minulle haasteita. Tuntuu, että päässäni on 54 välilehteä auki, enkä saa niitä mitään suljettua. Lääkitys on onneksi auttanut rauhoittamaan ajatuksenjuoksuani. Keskustellessani toisen kanssa pienikin taustahälinä (toisten ihmisten keskustelut, autojen äänet, tietokoneen näpytys jne.) harhauttaa keskittymiseni täysin, jolloin en pysy kärryillä, mitä toinen yrittää minulle kertoa. Nyt kirjoittaessani tätä blogia Soteekin toimistossa, jossa on ajoittain paljonkin eri häiriöntekijöitä, ajatus ei mahda pysyä kasassa ja keskittyminen kirjoittamiseen on haastavaa. Unohdan myös suullisesti sovittuja tapaamisia. Tämä aiheuttaa usein itselleni häpeää, koska minulle joudutaan usein toistamaan tai muistuttamaan asioista. Olen miettinyt näihin haasteisiin ratkaisuksi esimerkiksi kalenterin käyttöä ja melua vaimentavia korvatulppia, mutta en ole vielä ottanut niitä käyttööni. Korvatulpat voisivat myös hyvä keino vähentää ylikuormitusta, jota taustahälinä aiheuttaa. Ääniyliherkkyyden lisäksi minulla on haasteita erilaisten ruokien koostumusten, hajujen ja vaatteiden materiaalien kanssa, jotka ylikuormittavat minua.

Ylivilkkaus on myös yksi piirre, mikä minussa näyttäytyy erityisen hyvin. Koulussa paikallaan istuminen ja opettajan kuuntelu on ollut minulle haastavaa. Lapsena minulla oli tapana lähteä luokkahuoneesta koulun käytäville haahuilemaan käyttäen verukkeena vessassa käyntiä. Luokan edessä istuminen on aina ollut itselleni epämieluisaa, koska hytkytän tai heiluttelen jalkojani, naputtelen käsiäni tai heilun tuolillani koko ajan ja tiedostan, että se voi häiritä muita. Ylenmääräinen puhuminen on myös aiheuttanut itselleni vaikeuksia, koska häiritsin jatkuvasti muita oppilaita/vierustoveriani. Nykyäänkin nämä edellä mainitsemani asiat tuottavat minulle haasteita. Itse olen nimennyt jatkuvan tekemisen tarpeen ”krooniseksi tylsyydeksi”, mikä on erittäin sietämätöntä.

Impulsiivisuus näkyy minussa pääsääntöisesti rahankäytön ongelmissa. Tililleni kilahtavat rahat yleensä lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevat. Monesti on ollut sellainen tilanne, että olen hetken mielijohteesta nettishoppaillut sitä sun tätä, ja jälkikäteen tajunnut, ettei minulla ole varaa maksaa kuukauden vuokraa tai muita tärkeitä laskuja. Onneksi oma lähipiiri on auttanut tällaisissa tilanteissa. Kuitenkin nämä tilanteet aiheuttavat itselleni epäonnistumisen tuntemuksia, koska ajattelen olevani aikuinen ihminen eikä aikuinen ihminen käytä rahojansa tällä tavalla. Ennalta ehkäistäkseni tällaisia tilanteita, olen päättänyt laittaa joka kuukausi rahaa sivuun. Säästäminen on ollut itselleni aina vaikea konsepti, mutta minun täytyy pysyä tässä asiassa päättäväisenä. Impulsiivisuus näkyy myös sellaisena ”teen ensin, mietin jälkeen”-mentaliteettina. Esimerkiksi olen aika loukkaantumisaltis (riskien arvioiminen on vaikeaa).

Vaikka itselleni ADHD-diagnoosin saaminen oli maailmaa mullistava asia, kerron siitä erittäin varoen. Olen itse kuullut monen suusta, jopa sosiaali- ja terveysalalla, vähättelevää puhetta ADHD-tutkimukseen hakevista. ADHD on tituleerattu ns. ”trendi sairaudeksi” ja ”kaikki ovat hieman ADHD”. Tämä on todella sääli, koska jotkut voivat jättää hakematta apua tämän stigman takia. Itse olen miettinyt, että kasvavaan ADHD-diagnoosi määrään vaikuttaa nykyinen tiedonsaaminen ja tietoisuuden lisääntyminen, varsinkin tyttöjen ja naisten keskuudessa. Toivoisin tietoisuuden levitessä, että ymmärretään ADHD:n olevan vahvasti arkielämään vaikuttava asia. Diagnosoimaton ADHD voi lisätä riskiä mielenterveysongelmiin, esimerkiksi ahdistukseen tai masennukseen. ADHD voi myös lisätä riskiä päihdeongelmiin. Siksi ADHD:n tunnistaminen ja diagnosoiminen on tärkeää, sillä oikean avun saamisen merkitys on suuri ja voi tuoda suurta helpotusta jokapäiväiseen elämään. Pelkästään diagnoosin saaminen, voi lisätä henkistä hyvinvointia, sillä omien piirteiden ymmärtäminen voi lisätä myötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan.  Jotkut ovat pystyneet kääntämään omat ADHD-piirteensä omaksi voimavarakseen, jota ihailen kovasti. Toivoisin itsekin pääseväni joskus siihen pisteeseen.

Tässä blogissa perehdytään hieman fysioterapeutin koulutukseen ja millaisia uramahdollisuuksia valmistumisen jälkeen avautuu.

Fysioterapeutti on ihmisten toimintakykyä, terveyttä, hyvinvointia ja liikkumista edistävä ammattilainen. Fysioterapeutin osaamista tarvitaan erityisesti silloin, kun ikääntyminen, vamma, kipu, sairaus, toimintahäiriö tai yksilön arjessa oleva tekijä rajoittaa yksilön tai väestön toimintakykyä (Opintopolku.fi). Fysioterapeutti on lailla suojattu ammattinimike, joka tarkoittaa sitä, että vain koulutuksen käyneellä henkilöllä on oikeudet toimia laillistettuna fysioterapeuttina ja näin ollen harjoittaa kyseistä ammattia. Toimintaa valvoo AVI eli aluehallintavirasto sekä VALVIRA eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.

Fysioterapeutti on ammattikorkeakoulututkinto ja opinnot kestävät 3,5 vuotta. Tutkintoa suoritetaan 210 opintopisteen verran. Suomessa fysioterapiaa voi opiskella 17 eri koulussa, joista yhdessä opinnot voi suorittaa ruotsiksi ja pohjoismaiden ainoan englanninkielisen koulutuksen voi suorittaa SAMK:ssa. Englanninkielisen tutkinnon lisäksi SAMK on ainoa ammattikorkeakoulu, joka tarjoaa eläinfysioterapian koulutusta Suomessa.

Yleensä ensimmäisen vuoden opintojen aikana perehdytään perusasioihin, kuten anatomian perusteisiin, yhteisöllisyyteen, asiakaslähtöiseen vuorovaikutukseen, ohjaamisen perusteisiin, toimintakykyyn ja sen arviointiin, esteettömyyteen, biomekaniikkaan, motoriseen oppimiseen sekä terapeuttiseen harjoitteluun. Satakunnan ammattikorkeassa työharjoitteluajaksoa ei ensimmäisenä vuotena ole, joten perusasioihin jää aikaa perehtyä. Mitä pidemmälle opinnoissa pääsee, sitä enemmän fysioterapian teoriaosaaminen syvenee. Viimeisenä vuotena opinnoissa keskitytään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Pähkinänkuoressa koko fysioterapeutin tutkinto koostuu perusopinnoista, ammattiin perehdyttävistä opinnoista, harjoittelujaksoista sekä opinnäytetyöstä.

Fysioterapeutti voi työskennellä muun muassa sairaalassa, terveyskeskuksessa, yksityisissä fysikaalisissa hoitolaitoksissa, urheiluseuroissa jne. Fysioterapeutin uramahdollisuudet ovat monipuoliset ja vaihtelevat riippuen henkilön kiinnostuksen kohteista, erikoistumisesta ja työkokemuksesta. Ohessa muutama esimerkki erikoistumisen vaativista uramahdollisuuksista:

• Liikunta- ja urheilufysioterapia: Tämä ura keskittyy erityisesti liikunnan ja urheilun parissa työskentelyyn. Fysioterapeutit voivat toimia urheiluseurojen, kuntokeskusten tai valmennusohjelmien osana, auttaen urheilijoita parantamaan suorituskykyään ja ehkäisemään urheiluvammoja.

• Työfysioterapia: Työfysioterapeutit auttavat työntekijöitä säilyttämään terveytensä ja hyvinvointinsa työpaikalla. He voivat suunnitella ergonomisia työasemia, antaa neuvoja oikeista työtavoista ja hoitaa työperäisiä vammoja ja vaivoja. Jotta voi työskennellä työfysioterapeuttina, vaatii se erillisen pätevöittävän lisäkoulutuksen.

• Lasten fysioterapia: Lasten fysioterapeutit työskentelevät lasten kanssa, jotka tarvitsevat apua motoristen taitojen kehittämisessä, esimerkiksi lapsilla, joilla on kehityksellisiä viiveitä tai neurologisia haasteita.

• Ortopedinen Manuaalinen Terapia: Toisin sanoen OMT-fysioterapia on erikoistumisala, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinten ongelmien tutkimiseen, arviointiin sekä hoitoon. Tämä hoitomuoto perustuu manuaaliseen terapiaan eli käsin tehtäviin hoitomenetelmiin, kuten nivelten mobilisointiin, manipulaatioon ja pehmytkudosten käsittelyyn. OMT-fysioterapiassa keskeisenä ajatuksena on kokonaisvaltaisuus ja kliininen päättely. Koulutukseen voivat hakea vain fysioterapeutit ja lääkärit ja koulutuksen kesto on 2,5 vuotta.

• Koulutus ja tutkimus: Joillekin fysioterapeuteille ura voi kulkea opettamisen tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) suuntaan. He voivat työskennellä yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, terveydenhuollon oppilaitoksissa tai tutkimuslaitoksissa opettaen tulevia fysioterapeutteja tai osallistuen kliiniseen tutkimukseen.

• Johtotehtävät ja konsultointi: Kokeneet fysioterapeutit voivat edetä johtotehtäviin esimerkiksi terveydenhuollon organisaatioissa tai toimia konsultteina terveydenhuollon alalla, antaen neuvoja ja asiantuntemusta fysioterapian alalla. Mikäli johtotehtävät ja konsultointi kiinnostaa, on suositeltavaa vahvistaa omaa osaamista suorittamalla esimerkiksi ylemmän amk-tutkinnon tai fysioterapian maisteriohjelman yliopistossa.

Fysioterapeuttina työskentely ei itsessään vaadi erikoistumiskoulutusta, näin ollen valmistumisen jälkeen voi työskennellä niin sanotuissa ”perustason tehtävissä” muun muassa palvelutaloissa, apuvälineiden parissa ja sairaalan/terveyskeskuksen vuodeosastoilla, jossa fysioterapeutti vastaa terveyttä ja toimintakykyä edistävästä ja ylläpitävästä ohjauksesta, erilaisista terapeuttisista harjoitteista sekä manuaalisesta terapiasta.

Tällä hetkellä olen itse toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija englanninkielisellä linjalla. Opinnoista olen tykännyt todella paljon ja ala tuntuu omalta. Ennen Soteekkia olen tehnyt yhden harjoittelun geriatrisella kentällä ja pidin tästä harjoittelusta todella paljon. Harjoittelussa tunne siitä, että olen valinnut oikean alan, vahvistui entisestään. Valmistumisen jälkeen haaveenani olisi erikoistua OMT-fysioterapiaan ja/tai äitiysfysioterapiaan. Erikoistumismahdollisuuksia on niin valtava kirjo fysioterapiassa ja jokainen niistä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Näin ollen voi myös olla, että tämänhetkiset urahaaveet muuttuvat opintojen edetessä.

Mikäli kuntoutus ja terveydenedistäminen sekä ihmisläheinen ala kiinnostaa on fysioterapeutti hyvä alavaihtoehto.

Kirjoittanut Alexandra

Opiskelen Samkissa sairaanhoitajaksi, aloitin 2022 Tammikuussa.   Nyt olen asunut täällä noin 2 vuotta, saavuin Suomeen maaliskuussa. Samkin koulu on vahvistanut opiskeluani ja olen oppinut tutkimaan asioita itse ja hakemaan tietoa. Aikaisemmin kun asuin täällä tuntui kaikki on vaikealta, opiskelu ja kieli olivat tosi vaikeita. Nyt pikkuhiljaa kaikki on helpompaa. Toisessa harjoittelussani opin perushoitotaitoja ja nyt olen Soteekissa, jossa opiskelen ryhmätyötaitoja ryhmän kanssa ja asiakkaan kanssa palvelusuunnitelmien tekemistä. Soteekki on auttanut minua oppimaan mitä tarkoittaa yhteistyö ja miten voin sitä toteuttaa omassa harjoittelussani ja tulevaisuudessa työssä. Nyt nautin harjoittelustani. Samkissa opiskelu on haastavaa ja myös opettavaista. Olen kuullut, että Suomessa on tosi hyvä opetus peruskoulussa ja Suomi on useana vuonna pärjännyt hyvin koulujen  tasomittareissa. Nyt tosin PISA tulokset ovat  Suomen koulutasolla alentuneet ja olen kiinnostunut mistä tämä johtuu.

Suomessa opiskellessa minua kiinnostaa eniten saattohoito. Olen henkilö, joka pelkää kovasti kuolemasta puhumista, mutta ihmisinä meidän on kohdattava kuolema. Sairaalassa työharjoittelussani potilas menehtyi. Muiden sairaanhoitajien avustuksella teimme hänelle viimeiset jäähyväiset. Esimerkiksi iho puhdistetaan, virtsakatetri poistetaan ja lopuksi vartalo peitetään valkoisilla lakanoilla ja kukilla. Pelkäsin kohdata kuoleman. Mentorini rohkaisi minua, että sairaanhoitajana tämä on työ, joka minun on kohdattava. Opettaja toivoi, että voisin voittaa itseni, joten yritin pitää vanhan miehen kädestä. Itkin sillä hetkellä. Herkät tunteeni saivat minut hyvin vastahakoiseksi sanomaan hyvästit hänelle. Työharjoittelun aikana vastasin hänen kylvytyksestä, perushoidosta ja ruumiinlämmön mittaamisesta. Verensokerin mittaaminen ja perushoito mahdollistivat henkilökohtaisen hoitosuhteen luomisen potilaaseen.

Samalla pidän erittäin paljon myös Suomen koulutussuunnittelusta ja itsenäisestä oppimisesta. Itsenäisen opiskelun tarkoitus on, että opiskelija ymmärtää itse tiedon merkityksen. Tämä on merkityksellisempää kuin  se, että opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. Kiinan ja Suomen vertailu kouluasteilla on vaikeaa, koska en ole itse ollut perustason opetuksessa Suomessa. Kiinan opetus antoi minulle hyvät lähtökohdat ja halusin myös nähdä mitä toisilla mailla olisi antaa. Kesätyö ja harjoittelut ovat opettaneet myös mitä minun työ tulee olemaan. Sairaanhoitajan opiskelu on kivaa koska opin miten voin auttaa ihmisiä.

Kirjoittanut Alexandra

Maailmalla vietetään vuosittain kansainvälistä halauspäivää 21. tammikuuta. Kuten moni muukin enemmän tai vähemmän tunnettu merkkipäivä, myös halauspäivä on saanut alkunsa Yhdysvalloista. Idean halailulle pyhitetystä päivästä toi ilmoille henkilö nimeltä Kevin Zaborney vuonna 1986. Zaborney koki, että amerikkalaisille tunteiden näyttäminen julkisesti oli häpeällistä ja toivoi ideansa muuttavan tätä parempaan suuntaan. Päiväksi valikoitui tammikuun 21. päivä, sillä Zaborneyn mielestä ihmiset ovat alakuloisimpia joulun ja ystävänpäivän välisenä aikana.

Suomessa halauspäivää on tyypillisesti vietetty kouluissa, jolloin oppilaat ovat askarrelleet itsellensä kartonkisen sydämen, johon he keräilevät toisiltaan nimiä halausta vastaan. Yleisesti halauspäivä ei Suomessa kuitenkaan ole merkkipäivistä se kaikkein tunnetuin, näin ollen sen viettäminen rajautuu pääosin juuri ala- ja yläkouluihin.

Halauspäivän tarkoituksena on rohkaista ihmisiä halaamaan ystäviä ja sukulaisia normaalia enemmän. Halaamisella on myös tutkitusti paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisen niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Jo 20 sekuntia halaamista esimerkiksi ennen stressaavaa suoritusta, kuten luokan edessä esiintymistä, voi se vaikuttaa stressitasoon alentamalla veranpainetta sekä sykettä. Halaamisen yhteydessä tapahtuvan kosketuksen seurauksena aivot vapauttavat oksitosiinia eli mielihyvähormonia. Oksitosiinin lisääntyminen elimistössä voi myös lievittää kipua. Halaaminen luo turvallisuuden tunnetta ja sitä myöten myös vähentää ahdistusta.  

Halauksella voi vaikuttaa positiiviesti toisen henkilön päivään ja vain yksi halaus voi merkitä toiselle todella paljon. Muistakaa siis kaikki halata ystäviä ja läheisiänne halauspäinä ja myös siitä eteenpäin! 😊

Lähteet:

https://www.ess.fi/teemat/9806

https://bimcal.com/calendar/international-hugging-day

Mistä tässä tapahtumassa oli kyse?

Marraskuun lopussa osa Soteekin opiskelijoista osallistui joululahjatoimintaan. Tapahtuman järjesti Ohjaamo yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Ideana oli, että lähetetään joululahjoja Ukrainan lapsille. Porin ja lähiseutujen ihmiset saivat tuoda lahjoja, ja me vapaaehtoiset kokosimme paketit kasaan ja paketoimme ne. Tapahtuma kesti kokonaisuudessaan viikon, mutta tässä ei ole mukana kaikkia valmisteluita, joita järjestäjät ovat tehneet etukäteen. Maanantain ja tiistain aikana ihmiset saivat tuoda lahjansa ja näiden päivien sekä torstain aikana kaikki lahjat paketoitiin. Perjantaina paketit lähetettiin Ukrainaan.

Mitä Soteekin opiskelijat tekivät siellä?

Soteekin opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus työskennellä viikon ajan tämän projektin parissa, keräten työtunteja ja saaden todistus. Olimme siellä avustamassa lahjojen vastaanottamisessa ja paketoinnissa. Pakkasimme myös paketit laatikoihin, jotta ne voisi kuljettaa turvallisesti.

Mitä mieltä oppilaat ovat tapahtumasta?

Tapahtuma oli erittäin hieno kokemus. Monet ihmiset lahjoittivat lahjoja, etenkin käsin tehtyjä villasukkia. Oli sydäntä lämmittävää tavata ihmisiä, jotka juuri käyttivät rahansa lapsille, joita eivät tunne ja joilta he eivät saa mitään reaktiota tai henkilökohtaista kiitosta. Lahjojen paketoiminen oli joskus hyvin vaikeaa, sillä mukana oli myös nalleja tai lelutraktoreita. Meillä oli hauskaa, ja paketointi taitoa oli hyvä harjoitella näin joulun lähestyessä.

Mitä lahjoille nyt tapahtuu?

Lahjat lähetettiin Ukrainaan, ja ne saapuivat sinne joulukuun alussa. Fida International jakoi lahjat rintamalla eläville lapsille ja orvoille. Lisätietoja lahjojen matkasta löydät ”Ukrainan Kansalle” -otsikon alta internetistä ja Instagramista.

https://ukrainankansalle.fi/

https://www.pori.fi/uutinen/etusivun-uutiset/ohjaamo-porin-ja-diakonia-ammattikorkeakoulun-monikulttuurinen-ohjaustyo-ohjaamossa-hankkeen-christmas-miracle-to-ukraine-joululahjakerays-onnistui-yli-odotusten/24/11/2023/

https://www.diak.fi/hakeminen/?gclid=EAIaIQobChMIp9SZ2rb_ggMVDQCiAx2iygGIEAAYASAAEgJSZfD_BwE

https://ohjaamot.fi/?utm_source=GoogleAds&utm_medium=search&utm_campaign=ohjaamoviikko23&gclid=EAIaIQobChMIv5-lz7b_ggMVNReiAx2k-gcaEAAYASAAEgKVnPD_BwE

https://www.instagram.com/ohjaamo_pori/

Kuva: sunfish.photography

#christmaspresentstoukraine

Kirjoittajat: Anna Hagmann, Vilma Kaisla ja Jemina Nurminen